Lääkinnällinen kuntoutus ja työelämän todellisuus
Kuuntele
Kuuntele jakso Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
Anu: Moi. Olen Anu. Opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi. Opinnäytetyönäni teen jaksoja näkövammaisten nuorten aikuisten kuntoutukseen liittyen. Aluksi käydään lyhyesti läpi kuntoutus vaihtoehtoja. Moniammatillinen yksilökuntoutus on lääkinnällistä kuntoutusta ja sen tarkoituksena on parantaa toimintakykyä ja helpottaa arkea. Siellä opetellaan näkövammaistaitoja ja sinne hakeudutaan lääkärin B-lausunnon avulla. Ammatillinen kuntoutusselvitys puolestaan on ammatillista kuntoutusta ja sen tarkoituksena on työkyvyn ja työllistymisen tukeminen ja sinne hakeudutaan yleensä työterveyden kautta. Tässä jaksoissa keskitytään moniammatilliseen yksilökuntoutukseen. Tässä jaksossa on mukana näkövammaisten liiton työntekijöitä Timo ja Ville. Moikka. Haluatko Timo, vaikka aloittaa, mitä sinun työsi pitää sisällään?
Timo: Joo. Hei vaan, Timo Ylikarhu on nimeni ja olen kuntoutusohjaajana Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iriksessä eli me teemme laitoskuntoutusta pääsääntöisesti. Asiakkaat tulee meille Kelan maksusitoumuksilla. Lähes aina asiakkaat majoittuvat myös meidän laitoksessamme, joka Itä-Helsingissä sijaitsee. Jaksot ovat monen päivän mittaisia ja yleensä koko prosessi on useamman jakson kokonaisuus. Olen siellä osa noin parikymmentä henkistä työryhmää eli meitä on iso osasto, josta sitten aina jokaiselle yksittäiselle kuntoutujalle nimetään tietty moniammatillinen työryhmä ja tämä moniammatillinen työryhmä, niin kuin moni muukin asia meidän työssämme, on Kelan raamien mukaan määritetty eli niin sanottu palvelukuvaus määrittää sitä. Oma koulutukseni on sosionomi ja olen työn ohessa opiskellut sellaisen tutkinnon kuin näkövammaistaitojen ohjaaja. Nämä molemmat ovat tutkintoja, joita Kela edellyttää kuntoutujien työryhmissä olevan, joten tilanteesta riippuen minut nimetään kuntoutujien kanssa erilaiseen rooliin. Jos olen sosionomin roolissa, niin siihen kuuluu näkövammaan liittyvien palveluiden ja tukien esittelyä, ja niiden haussa auttamista. Vähän yleisemminkin pohditaan asiakkaiden kanssa asioita. Jos teen näkövammaistaitojen ohjausta, niin yleensä se tarkoittaa käytännössä sitä, että ohjaan liikkumistaitoa eli pohdin asiakkaan kanssa yhdessä, miten heikko näkö tai kokonaan puuttuvakin näkö olisi mahdollisimman pieni ja pystyisi itsenäisesti liikkumaan. Mainitsen vielä sen, että omaohjaajuus on osa työtäni eli näissä prosesseissa yksi meistä työryhmästä on aina paljon asiakkaan rinnalla niin sanotusti oma ohjaajana eli hoitaa alkuhaastatteluja ja loppuhaastatteluja, sekä monia käytännön asioita ja tämä on yksi mieluisimpia duuneja siellä, jotta saa olla tosi paljon siinä asiakkaan tsempparina.
Anu: Eli olet hyvin tiiviisti kuntoutujien kanssa tekemisissä heidän kuntoutusjaksoillaan?
Timo: Kyllä, usein jossain roolissa joka päivä. Kun jaksot kestävät pääasiassa aina maanantaista perjantaihin, niin päivittäin tavataan. Ja se mikä on vielä sanomatta, niin iso osa työstä on myös ryhmien ohjaamista. Asiakkaan ohjelmat ei ole pelkästään yksilötyöskentelyä, vaan siellä saattaa olla isompikin porukka kerralla kasassa ja meillä on keskustelu tai toiminnallisia ryhmiä. Monipuolista työtä on kuntoutusohjaajan työ.
Anu: kuulostaa mielenkiintoiselta. Ville, mitä sinun työnkuvaasi kuuluu?
Ville: Kiitos. Minun nimeni on Ville Ukkola ja työskentelen täällä Näkövammaisten liitossa työelämäpalveluissa, työelämäasiantuntijana. Meidän tehtävänämme on auttaa, neuvoa ja tukea niin näkövammaisia kuin näköongelmaisia laajasti kaikenlaisissa työhön, työllistymiseen, työnhakuun, erilaisiin työelämähaasteisiin, opiskeluun, ammatinvalintaan ja yrittäjyyteen liittyvissä ongelmissa. Eli jos jollain tavalla näkövamma tai näköongelma pitää ottaa huomioon työllistymisen, ammatinvalinnan, opiskelun, yrittäjyyden kysymyksissä vaiheissa, niin toivottavasti me pystymme tämmöisissä tilanteissa auttamaan. Ja meidän työmme on aina asiakkaalle ilmaista. Me tehdään työtä koko Suomen alueella eli meidän palvelumme on matalan kynnyksen palveluohjausta verkostoyhteistyön muodossa. Me teemme yhteistyötä erilaisten julkisen palvelujärjestelmän kumppanien kanssa, kuten kuntien tai työllisyyspalveluiden työhön valmentajien kanssa eli erilaisten välityömarkkinoiden toimijoiden kanssa. Myös oppilaitokset ovat meille tärkeitä yhteistyökumppaneita, peruskoulun viimeisiltä luokilta ammatinvalinnan kysymyksissä aina toisen asteen kautta korkeampaan koulutukseen. Työterveyshuollot yleensä sellaisissa kysymyksissä missä näkövammainen tai näköongelmainen henkilö on työssä, mutta jollakin tavalla se näkövamma tai työkyky on heikentymässä tai on riski, että se heikkenee. Tai joko itse työnkuva tai se näkövamma on sillä tavalla muuttunut, että henkilöllä on hankaluuksia siellä työpaikassa tai hän näkee, että saattaa olla tulossa hankaluuksia työpaikalla. Teemme yhteistyötä myös erilaisten työpajojen, tuetun työllistämisen palveluiden kanssa paljon yhteistyötä. Teemme myös yhteistyötä Timon esittelemän kuntoutuspalveluiden kanssa.
Anu: Kuulostaa myös todella tärkeältä. Kyselin myös Pirkanmaan hyvinvointialueen näön kuntoutuksen kuntoutusohjaajalta hänen asiakaskunnastaan ja hänen työstään, niin hän mainitsi, että nuorille aikuisille tarve kuntoutukseen liittyy yleensä opiskeluun, työhön, liikkumistaitoihin ja apuvälineisiin. Hän mainitsi lisäksi, että kuntoutus aina suunnitellaan jokaiselle yksilöllisesti. Miten Timon sinun mielestäsi se yksilöllisyys otetaan huomioon kuntoutusjaksoilla?
Timo: Joo, kyllä se hyvin saadaan otettua huomioon ihan senkin takia, että Kela edellyttää meiltä moniammatillista työryhmää eli siellä on joka tapauksessa erilaisia asiantuntijoita, jotka sen keissin tutkiskeluunsa ottaa ja sitä kautta rupeaa ihan varmasti suodattumaan niin sanotusti se oikea, ehkä vähän pienempi työryhmä, mikä asiakasta auttaa. Ensimmäisen kuntoutusjakson aikana käydään tietyt haastattelut, vaikka ne eivät olisi ehkä todennäköisesti niin olennaisiakaan. Kun kaikki on oman osuutensa ja alkuhaastattelunsa tehnyt, niin sieltä rupeaa sitten ne painopisteet tosi hyvin löytymään. Ja toisekseen tietysti, että kuntoutus on niin vahvasti sitä yksilöllistä, eli se työntekijä voi keskittyä vain siihen pöydän toisella puolella olevaan ihmiseen, niin kyllä silloin pystytään sitä oikeasti hänen tilannettaan tukemaan versus, siis esimerkiksi. Historia tuntee enemmän sopeutumisvalmennusta kurssimuotoisena, jolloin ollaan isossa porukassa ja siellä voi tavallaan se oma tarve vähän hukkua sinne puheensorinaan.
Anu: Millaisessa tilanteessa mielestäsi kuntoutuksesta hyötyy eniten?
Timo: Vaikea kysymys, koska me ihmiset ollaan niin erilaisia, kuten elämäntilanteetkin ja se näkövammankin tilanne voi olla niin erilainen. Jos nyt nuoria aikuisia mietitään, niin se voi olla niin, että edelliset tukimuodot on ollut jossain päiväkoti- tai alakouluiässä, että on tullut pitkä tauko, kun esimerkiksi apuvälinetilanne on tarkistettu, niin kyllä silloin on todella tarpeellista herätä siihen. Käytännössähän homma toimii niin, että hyvinvointialueen kuntoutusohjaajilta saa sysäyksen ja tarvitaan lääkärin suositus. Kela kuntoutuksen myöntää ja meille voi päästä. Voi se olla sitten joku toinenkin tilanne, vaikka olisi tasaisesti saanut palveluita koko lapsuusiän sinne parikymppiseksi asti, niin silti voi hyötyä todella paljon nuori aikuinen, että tulee yksilökuntoutukseen.
Anu: Ville, minkälaisiin järjestelyjä työpaikoilla voidaan tehdä, mikä auttaa näkövammaisia työelämässä?
Ville: Ennen kaikkea lähtisin siitä, että näkövammainen henkilö, on hän sitten työssä tai opiskelussa, niin hän on aina yksilö ja lähtökohtaisesti ne kaikenlaiset yksilölliset järjestelyt, niin niiden pitää aidosti ja oikeasti lähteä sieltä hänen yksilöllisistä tarpeistaan, joita voidaan esimerkiksi kartoittaa meidän kuntoutusjaksollamme. Eli on hyvin vaikea sanoa sellaista patenttiratkaisua. Kun työpaikalla tai koulussa on näkövammainen henkilö, niin kehottaisin ottamaan yhteyttä näkövammaisten liiton työelämänpalveluihin tai keskussairaalan kuntoutusohjaajaan tai johonkin muuhun näkövamma-alan ammattilaiseen, jolloin voidaan alkaa miettimään yksilöllistä ratkaisua. Tärkeää on myös kysyä, onko näkövammaisen tarpeita kartoitettu, kuten kohtuullisina mukautuksina tai järjestelyinä, tai apuvälineinä, kuten elektroniset ICT apuvälineet ruudunlukuohjelmat, suurennusohjelmat. Ja sitten se oma osaaminen siinä, että osaa käyttää käyttöjärjestelmien omia saavutettavuusominaisuuksia. Se on varmasti semmoinen tärkeä järjestely. Toisen asia, jonka nostaisin esiin olisi se, että kun työ alkaa, tai kun sinne työpaikalle ollaan menossa, niin sinne tulisi keskussairaalasta liikkumistaidon ohjausta tarvittaessa. Kolmantena lähtisin kartoittamaan palvelutarvetta, että onko hänellä tarve henkilökohtaiselle avustajalle, tai tarvitseeko hän kuljetuspalveluja päästäkseen työpaikalle ja työpaikalta. Mutta päällimmäiseksi nostaisin sen, että siinä vaiheessa, kun lähdetään miettimään, minkälaisia järjestelyjä siellä työpaikalla tarvitaan, niin ihan ensiksi keskustellaan sen näkövammaisen työntekijän tai opiskelijan kanssa ja kysytään häneltä, että miten me voisimme tehdä tästä työpaikasta sellainen, että sinulla on täällä hyvä olla.
Anu: Kiitos. Molemmat olette hyvin tuoneet esiin yksilöllisyyden, ettei ole mitään yhtä tiettyä vastausta.
Timo: Joo, tuohon on kyllä pakko lisätä vielä, että sehän tekee tästä työstä tietysti sekä hyvin antoisaa, että toisaalta hyvin haastavaa, ettei me voida samaan muottiin vaan kaikkia työntää, vaan pitää aina lähteä sitä tarkemmin miettimään, että mitä sinne asiakkaan kanssa keskusteluun tuo, että joku vinkkilista sellaisenaan ei kannata vaan lyödä kouraan ja olettaa että se nyt ratkaisee asiat. Villekin siitä puhui, että lähdetään katsomaan haastatellen. Ja itseasiassa haluaisin vielä puhua asiakkaan motivaatiosta, mikä nuorilla aikuisilla voi olla aika isokin ongelma. Eli jos ei syystä tai toisesta oikein ole mukana se motivaatio, jaksaminen tai kyky näitä asioita edistää, niin sehän tekee tästä tietysti tosi paljon vaikeampaa. Ja jonkin verran me ammattilaiset ja varmaan perheenjäsenet voi jeesata ja puskea eteenpäin, mutta kyllä ihmisen oikeasti pitää haluta itse niitä asioita muuttaa ja olla valmis kaikkiin pohdintoihin, selvittelyihin ja uuden oppimiseen.
Anu: Kyselin myös Pirkanmaan hyvinvointialueen kuntoutusohjeelta, että minkälaisia terveisiä hänellä olisi kuulijoille, niin hän sanoi, että kuntoutus mahdollistaa omien voimavarojen ja vahvuuksien löytämisen. Olisiko teillä tähän loppuun jotain omia terveisiä kuuntelijoille?
Timo: Samoja ajatuksia. Kuten aiemmin sanoin, niin omat voimavarat, muun muassa jaksaminen ja semmoinen päämäärätietoisuus, kun ne löytyvät, niin silloin päästään toivottuun tilanteeseen. Meidän alallamme tyypillinen toteamus, että näkövamma on vain yksi ominaisuus ihmisessä siinä missä vaikka ruskeat hiukset tai siniset silmät, minkä kanssa pärjää. Mutta toki se vaatii vähän enemmän pohdintaa kuin mainitut muut. Silloin kun näitä asioita on pohtinut ja valmistellut ja pyytänyt apua, niin tämänkin ominaisuuden kanssa kyllä pärjää.
Anu: Kiitos. Olisiko Villellä jotain tähän loppuun vielä sanottavaa?
Ville: Joo kiitos. Nostaisin esiin sen, että on tärkeää olla ajoissa liikkeellä, on sitten yleisen avun tarpeen tai kuntoutustarpeiden suhteen. Eli kuntoutustarpeita, avuntarpeita tai apuvälinetarpeita mitä on näkövammaisella henkilöllä työssä tai opiskelussa, niin mitä varhaisemmassa vaiheessa niihin pystytään puuttumaan, niin sen helpompia ne on saada hoidettua pois alta. Huono tilanne on sellainen, jossa tällaiset täyttämättömät kuntoutustarpeet kasvaa niin suureksi, että henkilö menettää työ- tai opiskelukykynsä, tällöin myös kuntoutuksen pitää olla merkittävästi järeämpää ja pitkäkestoisempaa. Eli ehkä itse haluaisin nostaa esiin tällaisen varhaisen puuttumisen keskustelun ja varhaisen havaitsemisen mallin, jolla vältytään työ- tai opiskelukyvyn menetyksiltä. Kiitos.
Timo: Tuohon ei voi olla lisäämättä, että usein puhun yksinkertaisesti ennakointi sanalla, joka on sellainen loistokikka kuntoutusmaailmassa. Liikkumistaidon ohjaaja kun olen, niin on hyvin keskeistä, että saa liikkumisen ohjausta työ- tai opiskelupaikalle, että ei auta pelkkä opiskelu- tai työpaikka taskussa, jos ei siellä yhtään pärjää. Siinä tavallaan jää kaikki potentiaali saavuttamatta eikä päästä etenemään. Mutta tätäkin asiaa, kun ennakoi ja lähtee hakemaan palveluja ajoissa, niin silloin näkövamman kanssa kyllä erilaisissa ympäristöissä ja haasteissa pärjää.
Anu: Kiitos teille, tuli todella hyviä näkökulmia asioihin, en voi kuin kiittää Timoa ja Villeä.
Timo: Kiitos. Olkaapa ihmiset yhteydessä näkövammaisten liittoon niin laitetaan asiat eteenpäin.
Ville: Juuri näin. Hyvin sanottu. Kiitos.
Anu: Kiitos moikka.
Timo: Moikka.
Ville: Moi moi.