Nuorten aikuisten arki ja vapaa-aika
Kuuntele
Kuuntele jakso Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
Anu: Moi. Olen Anu. Opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi. Opinnäytetyönäni teen jaksoja näkövammaisten nuorten aikuisten kuntoutukseen liittyen. Aluksi käydään lyhyesti läpi kuntoutusvaihtoehtoja. Moniammatillinen yksilökuntoutus on lääkinnällistä kuntoutusta ja sen tarkoituksena on parantaa toimintakykyä ja helpottaa arkea. Siellä opetellaan esimerkiksi näkövammaistaitoja. Ja sinne hakeudutaan lääkärin b-lausunnon avulla. Sitten taas ammatillinen kuntoutusselvitys on ammatillista kuntoutusta. Sen tarkoituksena on työkyvyn ja työllistymisen tukeminen. Ja sinne hakeudutaan yleensä työterveyden kautta. Tässä jaksossa keskitytään moniammatillisen yksilökuntoutukseen. Tässä jaksossa mukana on näkövammaisten liiton työntekijöinä Timo ja Teemu.
Anu: Moikka
Timo: Terve terve.
Anu: Teemu, mitä kaikkea työsi pitää sisällään?
Teemu: Teen nuorten vapaa-ajan kanssa töitä. Eli kaikki, mikä nuorten vapaa-aikaan liittyy, kuuluu työtehtäviini. Nuoria näkövammaisia on onneksi aika vähän, se tarkoittaa, että meidän toimintamme on valtakunnallista. Eli me kokoonnumme aika usein johonkin viikonlopputapahtumiin ja kesällä pidemmille leireille, eli kerätään riittävän iso porukka ympäri Suomea kasaan ja sitten jonkun teeman ympärillä toimitaan. Minulle kuuluu oikeastaan kaikki, mikä kuuluu nuorten vapaa-aikaan ja näkövammaisten nuorten vapaa-aikaan erityisesti.
Anu: Miten vapaa-ajan toimintaan pääsee mukaan?
Teemu: Kaikki 12–30-vuotiaat näkövammaiset nuoret ympäri Suomea on hyvinkin tervetulleita mukaan meille. Meidän tapahtumakalenterimme löytää liiton nettisivuilta. Siellä on tämmöinen osio kuin nuoret niin sieltä löytyvät meidän tapahtumakalenterimme. Sieltä löytyy kaikki kutsut meidän tapahtumiimme. Sieltä löytyy myös WhatsApp-yhteisö meidän nuorille, johon voi tulla, sieltä löytyy myös kutsuja ja muuta. Yleisimmin nuoret ovat tulleet mukaan nähtyään itseään kiinnostavan ilmoituksen jostain tapahtumasta, ja sitä kautta on tullut mukaan WhatsApp-yhteisöön mukaan.
Anu: Miten mielestäsi tuommoinen vapaa-ajan toiminta vaikuttaa nuorten hyvinvointiin?
Teemu: Kuten jo tuossa äsken totesin, niin näkövammaisia nuoria on onneksi Suomessa aika vähän, se käytännössä tarkoittaa sitä, että nuorella ei ole lähiseudulla todennäköisesti toista näkövammaista nuorta lähiympäristössä. Meidän toimintamme kautta saa vertaistukea. Kotona on monta asiaa mitä voi tehdä ja huoletta voidaan tehdä luontaisesti paremmin, mutta tiettyjä asioita toinen näkövammainen nuori ymmärtää toista paremmin, kuten miten esimerkiksi apuvälineitä käytetään. Joten toiminnan kautta saa automaattisesti vertaistukea. Vapaa-ajan toiminnan kautta pääsee myös kokeilemaan asioita, mitä ei välttämättä kotona pysty kokeilemaan. Mielestäni on iso plussa, jos näkövammaisella nuorella on lähipiirissään toinen näkövammainen nuori.
Anu: Voiko sinun mielestäsi tuommoinen vapaa-ajan toiminta tukea kuntoutusta?
Teemu: Ehdottomasti kyllä. vaikka nämähän ovat tietenkin eri funktiolla. Meidän vapaa-ajan toiminnassa oppii valtavasti asioita, mutta se ei ole sinänsä kuntoutusta. Kuntoutuksessa systemaattisemmin lähdetään hakemaan, miten asiat voisi tehdä paremmin, mutta meidän kauttamme se tulee niin sanotusti kaiken muun hyvän ohella. Siihen tulee oppimiskokemukset ja muut.
Anu: Entä Timo, olet kuntoutusohjaajana Näkövammaisten liitolla, niin mitä työnkuvaasi kuuluu lyhyesti?
Timo: Kyllä vaan, täällä työskennellään Kuntoutus-Iiriksessä. Meidän laitoksemme on täällä Itä-Helsingissä ja täällä kuntoutustyötä tehdään. Asiakkaat tulevat tänne 1–5 päivän jaksoihin kerrallaan. Työnkuvaani kuuluu muun muassa liikkumistaidon ohjausta, sosiaaliturvan ohjausta ja sitten kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, kun meillä on monen ikäistä ja monen näkötilanteen taustalla tulevaa asiakasta, niin kyllä ne toiminnalliset tuokiot ovat hyvin moninaisia.
Anu: Kyselin myös Pirkanmaan hyvinvointialueen näönkuntoutuksen kuntoutusohjaajalta vähän asioita, muun muassa hakeutumisesta kuntoutukseen, niin hän muistutti, että aina tarvitsee lääkärin B-lausunto olla mukana ja hakemusta tehdessä on mietittävä omia tavoitteita omalle kuntoutukselle. Kyselin häneltä myös, että mikä hänen mielestänsä olisi oikea aika hakea kuntoutukseen, niin hän mainitsi elämän taitekohdat, esimerkiksi jos aloittaa opiskelun tai menee uuteen työpaikkaan tai jos näkö yhtäkkiä heikkenee. Niin olisiko sinulla Timo tähän jotain lisättävää?
Timo: On ehdottomasti totta, että taitekohdat ovat hetkiä, jolloin erityisesti kannattaa olla hereillä ja miettiä, että onko esimerkiksi omat taidot tai apuvälineet sillä tasolla, että näkövamman kanssa pärjää. Mutta miksei muulloinkin, ihan semmoisessa seesteisessäkin vaiheessa. Esimerkiksi, kun on joku opiskelu käynnissä tai vaikka on päässyt työelämään tai mikä nyt on kenelläkin tilanne. Jos vaikka kaipaa jotain uutta, esimerkiksi ei tunnu löytyvän mielekästä tekemistä harrastuksiin tai ei oikein pääse osaksi porukoita eli sosiaalisen elämän tueksi. Tämänlaisia tilanteita voidaan jalostaa tavoitteeksi. Ihan niin kuin sanoit tuossa äsken, niin tavoitteet pitää miettiä, kun meille tullaan ja Kela sitoutuu kuntoutuksesta maksamaan, joka täällä meillä toteutetaan, niin silloin ne tavoitteet kirjataan ylös. Niitä kohti sitten pyritään etenemään.
Anu: Voiko sinun mielestäsi kuntoutukseen hakeutua niin sanotusti liian myöhään?
Timo: Ikävä kyllä, silloin tällöin sellaisia asiakkaita tulee meidän ovistamme sisään, joiden kohdalla nopeasti huomataan, että asiakkaan kuntoutusprosessi olisi erilainen, jos hän olisi tullut aiemmin. Vanha viisaus siitä, että parempi myöhään kuin ei ollenkaan pätee tähän ihan täysin.
Anu: Millaisia konkreettisia esimerkkejä voisit antaa, mitä kuntoutuksessa tehdään?
Timo: Teemu vertaistuesta vähän jo puhuinkin, niin haluan sen tähän myös tuoda mukaan. Mehän toteutetaan täällä tätä Kelan yksilökuntoutusta, mutta joka ikisellä viikolla me kutsutaan tänne joukko asiakkaita yhtä aikaa, mikä mahdollistaa sen, että ryhmässä myös toimitaan ja itse asiassa melko isokin osa viikon ohjelmasta on ryhmätoimintaa, joka mahdollistaa paitsi sitä vertaiskokemusta niin myös toisilta oppimista. Eli me työntekijät ei olla ainoita, jotka täällä kuntoutusta edistää. Me voimme vaan olla siinä mahdollistamassa sitä omilla tila- ja aikaresursseilla, ja työntekijöiden osaamisella. Mutta sitten näistä konkreettisista esimerkeistä niin erilaiset lajikokeilut, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Olemme just tässä aloiteltu näkövammaistenniksen kokeilut. Se on tullut Suomeen viime aikoina. Pitkänkin aikavälin juttuja ovat maalipallo ja sokkopingis, joita Suomessa pelataan tietysti ihan SM-sarjatasolla, ja kansainvälisestikin voi pärjätä, niin myös näitä voi kuntoutuksen aikana kokeilla. Ja jos näistä innostuu, niin me tietysti ohjaamme jatkamaan seuroihin ja mahdollisesti vaikka maajoukkuetoimintaan. Tässä liikunnalliset esimerkit tulee mieleen, mutta sitten meillä pääsee treenaamaan arkielämän taitoja keittiöllä tai liikkuessa. Paljon on esimerkkejä, joista pitäisi poimia, mutta kaikkea semmoista mitä ihmisen vapaa-aikaan kuuluu, voi myös tavalla tai toisella täällä kuntoutuksessa käsitellä ja edistää niissä pärjäämistä näkövammaisena.
Anu: Kuulostaa tosi hyvältä. Hyvinvointialueen kuntoutusohjaajalta kysyin myös, että mistä syistä ihmiset eivät hae kuntoutukseen, johon hän vastasi, ettei kaikilla ole tietoa tarpeeksi tai yritetään pärjätä itsenäisesti. Niin mitä Timo haluaisit siihen sanoa?
Timo: Ihan samoja ajatuksia on kyllä tässä usein mielessä. Valitettavan usein ihmiset, jotka tänne päätyvät, ovat sattumalta tulleet, että joku sysäys on jostain tullut ja sitten he ovat täällä joutuneet olemaan jälkiviisaita, että jos vaan olisi tiennyt, että tällaista on, niin olisin tullut aikaisemmin. Ja se on tietysti meidän kaikkien otettavan vakavasti täällä järjestössä, varsinkin, että meidän pitää ihan koko ajan mainostaa ja rummuttaa siitä, että apua on tarjolla kyllä. On tärkeää saada tieto liikkeelle.
Anu: Olisiko teillä loppuun jotain, mitä haluaisitte sanoa vielä kuuntelijoilta? Haluaako Teemu, vaikka aloittaa?
Teemu: Eipähän muuta kuin että lähtekää mukaan toimintaan, oli se sitten nuorten vapaa-aika, viikonlopputapahtumiin tai leireille tai sitten kuntoutusta, mutta pääasia on, että otatte sen ensimmäisen askeleen ja lähdette toimimaan. Tervetuloa.
Anu: Kiitos. Olisiko Timolla vielä jotain?
Timo: Juuri näin se on. Muutos lähtee siitä, että astuu kotiovesta ulos ja löytää sen motivaation sieltä itsensä sisältä. Kukaan ei voi loppupeleissä pakottaa mihinkään varsinkaan aikuisia ihmisiä eikä nuoriakaan, että pitää olla halu kehittää itseään. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, missä näkövamman vaikutus elämään on parhaimmillaan aika pieni eli löytyy ne omat tavat tehdä. Ei muuta, kun tervetuloa kuntoutukseen ja tsekatkaa meidän internet-sivuiltamme ja somesta lisätietoja. Täällä tavataan sitten.
Anu: Ja hyvinvointialueitten kuntoutuksen ohjaajilta voi kysellä ilman lähetettä lisätietoja. Mutta kiitos teille. Tästä tuli teiltä paljon hyvää tietoa.
Timo: Kiitoksia minunkin puolestani.
Anu: Kiitos. Moikka.
Teemu: Moi.